Blogi

You are currently viewing Välilevyn pullistuma – Oireet ja hoito

Välilevyn pullistuma – Oireet ja hoito

Kipu joka sijoittuu yleensä pakaraan ja alaraajaan tunnetaan kansankielessä iskiaksena ja noin kolmasosa väestöstä tulee tästä kärsimään elämänsa aikana. Oireiden taustalla on useita mahdollisia syitä, mutta varsin usein oireet selittää välilevyn pullistuma. Pullistuma voi olla ”tuore” tai ”vanha” ja nämä voivat puristaa tai hangata hermojuurta selän kuormittuessa, johtaen hermojuuren ärsyyntymiseen ja tästä seuraa edellämainitut iskias-oireet. Tämä teksti ei sisällä liiallisesti ammattijargonia ja on luettavissa noin 10 minuutissa, sen jälkeen tulet ymmärtämään mitä välilevyn pullistumat ovat, miten ne oireilevat ja miten ne paranevat.

Välilevyn pullistuman yleisyys ja riskitekijät

”Tuoreideiden”, oireita aiheuttavien pullistumien esiintyvyys on muutaman prosentin luokkaa kaikista uusista selkäkipujaksoista, valtaosa selkäkivuista on hyvälaatuisia. Välilevyn pullistuma on yleinen myös oireettomilla, 20-vuotiailla joka kolmannekselta ja 40-vuotiailla joka toiselta. Välilevyn pullistuman suurimpia riskitekijöitä ovat 30-50 vuoden ikä, tupakointi, ylipaino, sydän- ja verisuonisairaudet, sekä korkea työperäinen alaselän kuormitus, kuten etukumarat työasennot tai toistuva raskaiden kuormien nostelu. Liiallinen passiivisuus voi olla riskitekijä välilevyjen rappeutumiselle ja välilevyt eivät käytännössä pullistu ilman rappeutumista. Geenit pelaavat myös suurta roolia, sillä identtisillä kaksosilla on havaittu pullistumia vaikka toinen kaksosista tekisi toimistotyötä ja toinen työskentelisi rakennustyömaalla. Mutkat suoristettuna: yleisterveytesi vaikuttaa merkittävästi välilevyjesi terveyteen, eikä perimää tule unohtaa.

Välilevyn pullistuman syyt

Välilevyt tyypillisesti pullistuvat iän aiheuttaman rappeutumisen ja kuormituksen myötä. Kun välilevyn seinämäkerrosten (laminoiden) kuormituskyky alkaa pettää ja ne vaurioituvat (kuvassa), pullistuman riski kasvaa. Välilevyn pullistumassa välilevyn ydin (nucleus pulposus) työntyy kohti selkäydinkanavaa johtaen usein hermojuuren mekaaniseeen puristukseen ja/tai tulehdusreaktioon (kuvassa). Koska pullistumien termistö on varsin sekava, minä jaan pullistumat kahteen kategoriaan selkeyttääkseni kommunikointia asiakkaideni kanssa: ”tuoreisiin” ja ”vanhoihin”. Tämä kahtia jako ei ole lääketieteellisesti korrekti, mutta se helpottaa ymmärtämään millaisesta pullistumasta on kyse.

Välilevyn pullistuma voi olla ”tuore” tai ”vanha”

Tuoreet pullistumat (tyrät, prolapsit, ekstruusiot ja sekvesterit) voivat tulla nopeastikin välilevyn seinämäkerrosten vaurioituessa. Kun seinämät ovat rappeutuneet iänmyötä, jäljelle jääneet kerrokset voivat ylikuormittua joskus nopeastikin ulommille seinämille asti ja silloin välilevyn ydin voi puristua osittain ulos selkäydinkanavaan. Taustalla vaikuttavat useat em. riskitekijät ja joskus viimeinen niitti on liikaa rasitusta liian nopeasti. Tuoreen pullistuman oireet voivat alkaa heti tapahtuma hetkellä, mutta yleisemmin viiveellä, eikä ihmiset useimmiten osaa nimetä tilannetta jossa pullistuma olisi ilmaantunut. Usein oireet alkavat seuraavana aamuna tai aamuyöllä tulehdusreaktion myötä, ellei pullistuma aiheuta välittömästi huomattavaa mekaanista puristusta hermojuurelle häiriten tämän verenkiertoa.

Vanhat pullistumat (pullistumat, protruusiot ja laakeat prolapsit), käytännössä hitaasti ilmaantuneet välilevyn laakeat pullistumat ovat normaalia selkärangan ikääntymistä, mutta osalla ne voivat aiheuttaa ongelmia ajan saatossa. Vanhoissa pullistumissa välilevynydin ei yleensä läpäise ulointa välilevyseinämää ja siksi ne eivät välttämättä laukaise tulehdusreaktiota lainkaan, joka johtaisi mittavien oireiden ilmaantumiseen. Vanhat pullistumat saattavat olla ajoittain hermojuuren kanssa kontaktissa, mutta koska hermojuuri ja välilevy ovat ajan kanssa ”tottuneet toisiinsa” tästä ei seuraa välttämättä oireita. Silti, jos hermojuuri ja välilevy ovat liiallisesti kontaktissa vaikka poikkeuksellisessa rasituksessa, hermon ulkokuori voi tästä ärtyä ja laukaista tulehdusreaktion, sekä mahdollisen hermojuuren turvotuksen. Vähän sama tilanne käy jos käytät liian pieniä kenkiä ja liiallisen hankaamisen seurauksena jalkaterään tulee rakko. Rakko jalkaterässä voi olla hyvin kipeä, vaikka varsinainen vaurio on minimaalinen.

Välilevyn pullistuma, prolapsi, protruusio
Vasemmalla vanha pullistuma (protruusio). Vanhassa pullistumassa välilevyn seinäkerrokset ovat rappeutuneet ja välilevyn ydin on siirtynyt taaksepäin kohti selkäydintä. Oikealla tuore pullistuma (ekstruusio). Välilevyn seinämät ovat kaikki vaurioituneet ja välilevyn ydin pääsee kontaktiin hermojuuren kanssa. Kuva Kushchayev ym. tutkimuksesta.

Välilevyn pullistuman oireet

Välilevyn pullistumasta seuraa pääasiassa hermojuurioireita, jotka voivat lisääntyä muutaman ensimmäisen päivän kuluessa. Tyypillisintä on kokea voimakkaita kipuja pakarassa ja alaraajassa. Kipu on yleensä laadultaan polttavaa, kiristävää tai sähköiskumaista. Selkäkivut ovat myös mahdollisia, mutta useimmiten pakaran ja alaraajan kivut ovat suurempi ongelma. Kipujen ohella voi ilmetä puutumista, pistelyä tai voimattomuutta, nämä usein paikantuvat reiteen, sääreen, pohkeeseen tai jalkaterään. Yleisimpiä motorisia oireita ovat säären ja pohkeen lihasten heikkous, tämä näkyy joko jalkaterän läpsymisenä tai pohkeen epätavallisena väsymisenä kävellessä. Pullistuman oireet usein tekevät yöt haastaviksi, rentoa asentoa on vaikea löytää ja aamuyöstä oireet usein provosoituvat. Usein liikkeessä on helpompi olla kuin paikallaan, ellei kyse ole vanhasta pullistumasta: ne aiheuttavat joskus hermojuuren claudikaatio-oireita, eli verenkierron häiriintymistä. Hermon verenkierron häiriintyminen johtaa yleensä oireiden provosoitumiseen kävellessä ja seisoskellessa, kun taas istuessa tai kyykistellessä oireet voivat helpottaa nopeastikin.

Välilevyn pullistuma, oireet
Tuoreissa pullistumissa havaitaan melko usein ”Kemp:in oire”, eli pakaran ja/tai alaraajan kipujen lisääntyminen ojentaessa selkää, sekä taivuttaessa selkää oireilevalle puolelle.

Välilevyn pullistuman paraneminen ja hoito

Välilevyn pullistuma hoituu ensisijaisesti kehon omalla paranemisprosessilla, eli tulehdusreaktiolla. Immuunijärjestelmämme havaitsee pullistuman, kasvattaa sen ympärille uudisverisuonitusta ja näin hävitystyöt alkavat. Siksi tuoreet pullistumat yleensä kutistuvat nopeammin ja lähes 90% varmuudella, kun taas vanhoista pullistumista noin kolmasosa ei kutistu, mutta hermon tulehdusreaktion helpottaessa myös oireet usein poistuvat. Yleensä pullistuman koko määrittelee kuinka todennäköisesti se kutistuu. Pullistumissa on kuitenkin eroja paranemisen kulun suhteen:

Tuoreissa pullistumissa tyypillisesti ensimmäiset 2 viikkoa ovat haastavimmat ja tällöin kipulääkitys on viisasta, vaikka hermokipuihin ei tutkitusti oikein mikään hoito tai lääkitys pure tehokkaasti. Usein minun työni alkaa kunnolla vasta tämän pahimman jakson rauhoituttua ja silloin aletaan suunnitella asteittaista paluuta normaaliin arkeen. Valtaosalla tapauksista oireet ovat selvästi helpottaneet 6 viikon kuluessa (hoidosta riippumatta) ja usein silloin aletaan lisäämään selän kuormitusta merkittävästi, kuten aletaan palaamaan liikuntaan tai töihin ilman rajoitteita. Tavoitteet kuntoutumiselle ovat aina hyvin yksilöllisiä, rakennustyömiehen ja painonnostajan paluu normaaliin ovat hyvin erilaiset. Valtaosalla elämä on lähes normaalia 3 kuukauden kuluttua, mutta osalla oireita esiintyy jopa vuoden ajan vaihtelevissa määrin. Noin 10%:lla oireet pitkittyvät (tästä lisää alempana). Hermon toiminnan häiriöiden, kuten tuntopuutosten parantuminen voi viedä jopa 2 vuotta, mutta eivät ole yleensä haastavia enää muutaman kuukauden kuluttua.

Vanhat pullistumat eroavat hieman tuoreista. Vaikka oireet ovatkin käytännössä samanlaiset, niiden aiheuttama haitta on yleensä vähäisempi ja paranemisaika on usein nopeampi. Vanhan ja tuoreen pullistuman kuntoutus ei merkittävästi eroa toisistaan, mutta yleensä vanhan pullistuman kanssa voidaan edetä rivakammin. Mikäli ilmenee verenkierron häiriintymistä, se usein vaatii väliaikaista jalkojen päällä olon rajoittamista sen mitä voi, myös selkää pyöristävät harjoitteet ovat usein perusteltuja suuremmissa määrin kuin tuoreissa pullistumissa.

Välilevyn pullistuma
Kuva 2. Vasemmalla kookas pullistuma (sekvesteri, eli välilevyn ydin on valunut selkäydinkanavaan).
Oikealla pullistuma on jo selvästi kutistunut.

Välilevyn pullistuma ja leikkaushoito

Valtaosa pullistumista ei tarvitse leikkaushoitoa koska niiden ennuste on hyvä, valtaosa paranee ajan kanssa. Osa ihmisistä on kuitenkin epäonnekkaita ja leikkaushoito voi olla perusteltua kun ihmisellä havaitaan: mm. intiimialueen puutumista/pistelyä, erektiohäiriöitä, virtsan ja/tai ulosteen pidätyskyvyn ongelmia tai eteneviä halvausoireita. Joskus leikkausta voidaan harkita haastavien kipujen vuoksi: Yli 6-8 viikkoa kestäneet hyvin haastavat hermoperäiset kivut (jotka sopivat magneettikuvien löydöksiin), voivat olla aihe leikkaukselle. Muista todennäköisyyksien olevan puolellasi, sillä erään yli 250 000:n osallistujan tutkimuksessa 97% pullistumista oli parantunut ilman leikkausta ja vain 3 % päätyi leikkaukseen kahden vuoden seurannassa.

Välilevyn pullistuma ja pitkittyneet kivut

Pitkittyneestä hermokivusta kuntoutumisen tie on usein kivisempi kuin akuutissa tapauksessa, mutta tilanne ei ole toivoton. Se on valitettava fakta, että osalla häiritsevät oireet jatkuvat vielä 3 kuukauden jälkeenkin, sisältäen huonompia ja parempia päiviä, muttei pitkäaikaista helpotusta. Pitkittyneissä kivuissa magneettikuva voi näyttää pullistuman kutistuneen tai pysyneen muuttumattomana, mutta kivut ovat yhä läsnä ja niille pitäisi jotain tehdä. Pitkittyneet ongelmat eroavat merkittävästi tyypillisistä tapauksista ja näistä kirjottaisi helposti oman blogi-sarjansa, mutta tässä ongelma pähkinänkuoressa:

Hermokivut ovat pahinta sorttia ja voimakkaat kivut voivat johtaa kipuaistijärjestelmän herkistymiseen, jonka myötä kipukynnys ja -toleranssi alkaa madaltua, jolloin myös oireet usein lisääntyvät. Tällaista ongelmaa kutsutaan yleensä keskushermoston herkistymiseksi tai nosiplastiseksi kivuksi, eli ongelma alkaa siirtyä kipuaistijärjestelmään. Lisäksi pitkittyneissä lievissäkin hermojen ahtautumissa voidaan joskus havaita hermosolujen poikkeavaa aineenvaihduntaa. Hermosolujen ”rakennusaineiden” liikehdintä voi hidastua ja hermojen ulkokuorilla tapahtuvat muutokset voivat johtaa hermojen mekaaniseen herkkyyteen, sekä spontaaneihin hermoimpulsseihin jotka aiheuttavat vaihtelevia ja epämääräisiä oireita. Keskushermoston herkistymä ja hermojuuren solutason muutokset ovat usein ensisijaiset ongelmat, eivätkä välilevynpullistuman riittämätön parantuminen, pullistuman uusiutuminen tai muu mystinen syy.

Pitkittyneissä tapauksissa asteittainen altistuminen haastaville toimille ja selän asennoille, yhdistettynä oman pitkittyneen kivun kokonaisuden ymmärtämiseen on avainasemassa. Kun ymmärretään oireiden kokonaisuutta paremmin, se antaa kuntoutujalle kyvyn tunnistaa ja vaikuttaa erilaisiin tekijöihin jotka voivat helpottaa tai provosoida hänen oireitaan. Kuntoutus usein sisältää harjoitteita, tavoitteiden asettamista kuntoutumiselle, sekä suunnitelmia normaaliin arkeen palaamiselle, ”lisämausteena” voidaan käyttää myös manuaaliterapiaa, eli osteopaattista käsittelyä. Pitkittyneessä kivussa usein myös luotto omaan kehoon kärsii ja siksi jotkut askareet tai toimet voivat jopa jännittää. Siksi sanonkin kuntoutumisen vaativan myös pientä keittiöpsykologiaa, sillä pelkkä kipujen helpottaminen ei riitä, vaan pitää pystyä taas luottamaan selkäänsä. Hyvää selkää ei tarvitse miettiä.

Summattuna

Välilevyn pullistumat ovat todellisuudessa hyvin laaja kirjo, harvat aiheuttaa halvaantumisen riskin, osa on oireettomia ja valtaosa hyvälaatuisia, eli itsestään parantuvia. Näistä syistä kaikki tapaukset pitää punnita yksilöllisten kehon käytön tarpeiden ja oireiden mukaan, sillä loppupeleissä pullistuman tyyppi tai koko ei aina kerro kuinka paljon kärsimystä tai toimintakyvyn haittaa ne aiheuttavat. Alkuperäinen teksti oli noin puolet pidempi, mutta silti tästä tuli pidempi mitä toivoin. Toivottavasti jaksoit loppuun asti ja tämän lueattuasi sait edes vähän selkoa pullistumista tai oman magneettikuvasi lausunnosta.

Kiitos mielenkiinnostasi!

Vietän valtaosan vastaanottotyöstäni alaselän ongelmien äärellä, eli jos pullistumat aiheuttavat epävarmuutta, kipuja tai rajoittavat muuten elämääsi, kannattaa varata aika vastaanotolleni täältä.

Mitä minä olen lukenut