Blogi

Nivuskipu on varsin yleinen ongelma monissa urheilulajeissa ja vapaa-ajan liikunnassa. Olen myös törmännyt tähän ongelmaan tavoitteellisilla voimailijoilla. Lähentäjälihasten venähdykset, revähdykset ja jänteiden rasitusvammat ovat yleisimpiä syitä nivuskivulle, jopa 60% urheilijoiden nivuskivuista selittyy lähentäjäperäisellä nivuskivulla (adductor related groin pain). Tässä blogissa käydään läpi tämän vaivan riskitekijöitä, oireita, hoitoa ja ennaltaehkäisyä.

Riskitekijät

Kuten jo aiemmin kävi ilmi, nivuskipu on yleinen ilmiö urheilussa. Eniten tätä näyttäisi esiintyvän lajeissa joissa vaaditaan nopeita kiihdytyksiä, jarrutuksia, suunnanmuutoksia, potkimista tai luistelua. Yleisimpiä lajeja joissa lähentäjävammoja esiintyy on juurikin jalkapallo ja jääkiekko, muita altistavia lajeja ovat mm. koripallo, salibandy, karate, taitoluistelu ja ratsastus. Olen nähnyt näitä vammoja myös voimailijoilla, yleensä kivut ovat yllättäneet kesken raskaiden kyykkyjen tai näiden jälkeen.

Lähentäjävammojen suurin riskitekijä on aiempi lähentäjävamma, myös lähentäjien heikkous suhteessa pakaralihaksiin on yhdistetty kohonneeseen vammariskiin. Loppuen lopuksi yleisin syy on liikaa liian nopeasti, eli kuormitusta on kerääntynyt liiallisesti, eikä palautumisresurssit riitä yksilön urheilu- tai harrastusmääriin. Revähdyksiä voi toki tulla myös liukastuessa tai muussa hallitsemattomassa liikkeessä, mutta näihinkin vaikuttaa yleinen treenivalmius, väsymys, pelikentän materiaalit yms. Vamma kuin vamma, ne ovat aina monen tekijän summa.

Oireet

Lähentäjävammoissa tyypillisiä oireita ovat juurikin nivuskipu ja alavatsan kipu, mutta kipujen sijainti voi vaihdella laajasti. Oireita voidaan havaita lähentäjien kiinnitysalueella, eli häpyluussa, sisäreidessä lähentäjälihaksissa ja alavatsassa vatsalihasten alaosilla. Usein jalan lähentäminen tai nostaminen, vatsarutistukset, suunnanmuutokset, juoksu, ja kyykyt painoilla voivat olla haastavia, varsinkin kylmiltään. Vaivan ollessa lievä, lämmittelyn myötä oireet usein helpottavat, mutta palaavat treenien jatkuessa liian pitkään tai harjoituksen jälkeen. Joskus oireet provosoituvat vasta seuraavana aamuna. Nivuskivun jatkuessa pitkään, myös suorituskyky lähtee laskuun ja viimeistään silloin hakeudutaan hoitoon.

Hoito

Urheilijan nivuskipu hoidetaan yleensä kuntoutuksella oli se lähentäjäperäistä tai muista rakenteista johtuvaa. Vaikeammissa tapauksissa voidaan harkita myös kirurgiaa, tulokset ovat yleensä hyviä molemmilla lähestymistavoilla. Noin 80% tapauksista näyttäisi parantuvan ~15 viikossa tutkimusten mukaan, mutta itse sanoisin valtaosan olevan hyvässä kunnossa 12 viikon jälkeen, ja lievemmät venähdykset voivat parantua alle 8 viikossa. Yleensä kuntoutuksen alkuvaihe on ala- ja keskivartalon lihasten kevyempää harjoittelua laitteissa tai kehonpainolla. Tämän jälkeen aletaan lisäämään vapailla painoilla harjoittelua, loikkimista, matalatehoisia sprinttejä ja suunnanmuutosharjoitteita. Käytännössä akuuttivaiheen jälkeinen kuntoutus on perus fysiikkaharjoittelua kevyemmillä kuormilla ja matalilla tehoilla. Yleensä 12 viikon jälkeen ollaan lajiharjoittelussa mukana, mutta muutamat treenit pitää käydä läpi hyvillä fiiliksillä ennen pelireissuille lähtöä.

Ennaltaehkäisy

Lähentäjävammojen riskiin voidaan vaikuttaa. Ennaltaehkäisymielessä fiksu lähentäjien harjoittelu on kaiken perusta, toki pitää huomioida myös yksilön kokonaiskuormitus. Pelkästään yhden lihasryhmän harjoittaminen ei riitä, jos kaikki muu on harjoittelussa pielessä. Nyrkkisääntönä: Urheilijan on hyvä pitää maksimivoimailu ja nopeusharjoittelu osana treenirutiinia ympäri vuoden. Lähentäjien voimaharjoittelulla on havaittu jopa 40% matalampi riski lähentäjävammoille, eli pienelläkin panostuksella on merkittäviä hyötyjä.

Summattuna

Urheilijan nivuskipu voi johtua monesta syystä, mutta yleisin niistä on lähentäjävammat. Nämä ovat usein hyvälaatuisia, mutta inhottavan pitkäkestoisia kuntouttaa. Onneksi valtaosa palaa peleihin 12vk vamman jälkeen fiksulla kuntoutuksella. Nivusvammojen ennaltaehkäisyyn kannattaa panostaa, lähentäjät vahvaksi, säännöllistä nopeusharjoittelua ja fiksusti annosteltua lajiharjoittelua on se simppeli resepti lähentäjävammojen minimoimiseen.

Jos nivuskivut rajoittavat arkeasi tai harrastuksiasi, voit varata ajan vastaanotolleni täältä.

Mitä minä olen lukenut

• Weir A et al. Doha agreement meeting on terminology and definitions in groin pain in athletes. Br J Sports Med. 2015
• Taylor R, Vuckovic Z, Mosler A, Agricola R, Otten R, Jacobsen P, Holmich P, Weir A. Multidisciplinary Assessment of 100 Athletes With Groin Pain Using the Doha Agreement: High Prevalence of Adductor-Related Groin Pain in Conjunction With Multiple Causes. Clin J Sport Med. 2018
• Serner A, van Eijck CH, Beumer BR, Hölmich P, Weir A, de Vos RJ. Study quality on groin injury management remains low: a systematic review on treatment of groin pain in athletes. Br J Sports Med. 2015
• Yousefzadeh A, Shadmehr A, Olyaei GR, Naseri N, Khazaeipour Z. The Effect of Therapeutic Exercise on Long-Standing Adductor-Related Groin Pain in Athletes: Modified Hölmich Protocol. Rehabil Res Pract. 2018
• Yousefzadeh A, Shadmehr A, Olyaei GR, Naseri N, Khazaeipour Z. Effect of Holmich protocol exercise therapy on long-standing adductor-related groin pain in athletes: an objective evaluation. BMJ Open Sport Exerc Med. 2018
• Harøy J, Clarsen B, Wiger EG, Øyen MG, Serner A, Thorborg K, Hölmich P, Andersen TE, Bahr R. The Adductor Strengthening Programme prevents groin problems among male football players: a cluster-randomised controlled trial. Br J Sports Med. 2019 
• Kiel J, Kaiser K. Adductor Strain. In: StatPearls. Treasure Island: StatPearls Publishing; 2023 Jan.